Voiko toisen ihmisen tuhota vahingossa? Ajattelematta, mitä toiselle aiheuttaa. Kyllä. Mulle sitä on tehty. Ensimmäinen juttu loppu, toinen alako. Ja jatkuu. Nyt se mylly vasta käynnistyyki, ja Luoja tietää seleviänkö järissäni siitä myllytyksestä. Toivottavasti.
Suloisia suudelmia. Suloisuus pyörryttää. Kuin olisi taivas käsissä. Niin lähellä ja niin kaukana.
Puhelin soi. Outo numero. Vastaan. Ääni jähmettää minut. Sydän hakkaa.
Putoan maan pinnalle. Perkeleen lujaa. Miksi, miksi en saa olla onnellinen? Mitä pahhaa mää oon teheny? Kärsinkö siitä että asiat alakaa hoitumaan ja järjestymään pikkuhiljaa, pieni palanen kerrallaan? Onko se väärin?
Onneks mulla on ihania ihmisiä ympärillä tukemassa mua. Jotkut joutuu välikäteen. Anteeksi.
Jokainen tekee omat ratkaisut. Minun ratkasu ei miellytä kaikkia. Ei ehkä edes mua itteäni. Mutta uskon, että loppujen lopuksi se on oikein. Ehkä. En tiedä, miks vastauksia ei vois vain lukea jostain etukäteen? Kuinka monta virhettä jäis tekemättä? Mun virhe on se että oon myöhässä. Puoli vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti