Elämä potkii

Kauan aikaa on menny siitä ku oon viimeks jaksanu ja viihtiny kirjottaa. Monesti se on ollu mielessä, mutta yhtä monesti myös jääny. Jospa nyt olis aika jatkaa. Tai alottaa alusta, koska edelliset tekstit ja tekstit tästä lähtien on ihan eri maailmasta, melkeenpä eri ihmiseltä.
 Kauan aikaa ajattelin, että poistaisin vanhat tekstit tai alottaisin kokonaan uuden blogin. Mutta. Kuitenki ne on osa mua. Ja jos nyt alan tämmöseen arjen ja elämän paljasteluun, menköön sitte koko pakkaus.
 Vaikka harva tietää, mitä tekstien takana on, veikkaan, että ne jotka on tekstit lukenu, on päässy vähintään siihen tunnelmaan, mikä niissä on vallinnu. Tapahtumia en ala avaamaan, ne on ollutta ja mennyttä. 

Tällä hetkellä on tämmösiä tunnelmia. Ponnekkaasti pikkunen elämä potkii sisällä ja muistuttaa että suunta on eteenpäin. Että elämä on edessäpäin.