Ensimmäistä kertaa raskauen aikana ahisti nähä oma vartalo kokonaan joka puolelta, meinas itku päästä. Näytänkö oikeasti tältä? Ku sitä hyllyvää kertyy muuallekki ku mahaan.. Ennen aina ajattelin että mitäs siitä, normaaliaha se on ja blabla. Joo, aikalailla normaalia, enkä mikkää herkkusuukaa oo ollu tänä aikana. Mutta kuitenki. Hyllyvä pylly. Hyi.
Nyt yritän tsempata itteäni että en nyt niin kamalalta näytä. Tosin aika laihoin tuloksin ku silimiin piirtyy näky peilistä. Suurempi virhe oli kattoa itteä istumassa. Huh.
Niimpä vaivuin itsesääliin ja päädyin kirjottamaa tänne. Nii säälittävä oon.
Lohturuuaks onneks on vaan viinirypäleitä ja pistaaseja. Eihä niistä liho?
Mielialaa ei yhtään paranna se, että oon käytännössä maannu sängyssä viimeset 5 päivää. Ääntä ei lähe, päätä särkee ja pää on täynnä räkkää. Onneks kurkkukipu on lähteny. Huomenna pitäs mennä kouluun, ja pelottaa vaa nähä ne opettajat. En oo jaksanu ilimottaa itestäni mittää. Tosin eiköhä ne tajua ku avaan suuni. En tuota tällä hetkellä minkäännäkösiä sulosointuja äänihuulilla ja niistän muutaman kerran tunnissa.
Kuhan tästä paranen, ehkä alan käymää kävelyillä. Ehkä. Jos jaksais aina enne nukkumaanmenoa käyä tekemässä pienen lenkin, ehkä tuo pieni ihmine mun sisälläki nukkuis sillon ku minä oon menossa nukkumaa. Sillä ku on tapana jumppailla ja kääntyillä sopivasti just sillon ku pitäis alakaa nukkumaa. Toisaalta se on myös hyvä ja rauhalline aika miehen kans tunnustella ja kattoa mite päivä päivältä siitä toukasta tullee vahvempi.
On metkan näköstä kattoa mahaa ku se vaihtaa asentoa. Maha on muhkuroilla sen mukkaa missä pää, jalat ja käet on menossa. Kauhulla ootan sitä hetkeä ku se kasvaa isoks. Hui.
EHkä ryven vielä hetken itsesäälissä. Jospa se siitä helepottais. Tai sitte se vaa pahenee sitä mukkaa ku päiviä ja viikkoja tullee lissää. Hui. Onneks aina voi mennä miehen kainaloo mököttämää. Se auttaa aina lähes kaikkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti