"Poliisista päivää"
Romahdus. Nytkö jo? Tästäkö se nyt lähtee pyörimään? Miten mun pää kestää?
Päässä ajatukset pyörii vinhaa vauhtia. Liian lujaa, en saa niistä kiinni. Jos saan jonkun ajatuksen kii, jään miettimään sitä. Ahistaa. Vedän lääkkeitä. Mikään ei auta. Mikään ei poista sitä tuskaa, ahistusta, pahaa oloa. Auttakaa mua. Haluan vain unohtaa, mut miten se onnistuu? Voisinko skipata muutaman päivän? Tai tän pahan olon? Mitä mä teen?
Oon ihan hukassa itteni kanssa. Luulin, et oon tehny päätökseni. Mut ku se aika oikeesti tulee, oon aivan ulapalla. Pihalla. Niinku oisin minä mut en kuitenkaan minä. Niinku kattosin omaa toimintaa ja reagointia vierestä.
"Tiedän että virheen tein
kun sinut liian lähelle päästin"
Oon varma ja en oo varma. Pelottaa mutta en pelkää. Teenkö oikein vai en? Kestänkö vai en? Tällä hetkellä tuntuu et pää täyteen. Mutta kuitenkaan se ei ratkase mitään. Miks? Miks ei vois olla sellasta ainetta, jolla vaan unohtas ihan kaiken, vois deletoida kaiken pois päästä. Syntyä uudelleen. Miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti