Muutama päivä sitte mies kysy, oonko miettiny lapselle nimeä. En. Siitäpä sain sitte yhen stressin aiheen. Pari päivää mietin tuskasena, mistä yhtäkkiä keksin nimen, joka kävis molemmille ja lisäks kuulostais hyvältä Suomessa ja Iranissa/Afganistanissa. Ei heleppoa suomalaiselle, joka ei niin hyvin tiiä persiankielisiä nimiä saati sitte niitten merkityksiä, joka nimellä ku on oma merkityksesä. No, järkevänä aattelin googlettaa nimiä ja niitten merkityksiä. Ja löytyyhän niitä. Mutta mikä kuulostais hyvältä molemmissa maissa? Siinäpä se. Ongelma ku on se, että nimi saattaa olla hyvinki kauniin kuulonen ja heleppo kirjottaa, mutta jos suomalainen lausuu sen (eli kirjain kerrallaan varmasti niinku kirjotetaanki!), kuulostaa se ihan hassulta tai muistuttaa jotain hassua sanaa. Pääsin alkuun kuitenki! Nimiä on alkanu kertymään listaan ja ehkä jossain vaiheessa istun sen listan ja miehen kans illan (ja varmaan toisenki) ja mietitään, mikä olis se lopullinen vaihtoehto.
No, nimi varmasti löytyy, sitä en epäile. Seuraava asia onki sitte se, millä tavalla nimi annetaan. Minä haluaisin, että vauva kastetaan ja sille pietään tavalliset ristiäiset. Kristinusko on kuitenki valtauskonto Suomessa. Haluaisin myös, että lapsella on mahollisuus olla kummina, sekä jos se nyt jostain syystä sattuis kuolemaan ennen minua, haluaisin saada haudata sen niinku oon tottunu. Ongelma on siinä, että mies on muslimi. Ei niinkään harras muslimi, mutta kuitenki. Ja kulttuuri nimenannossaki on ihan erilainen ku mihin ite oon tottunu. Tätäki ongelmaa täytyy varmaan alakaa työstämään lähiaikoina, että molemmat saa pohtia rauhassa toistensa ehotuksia ja epäilemättä molemmat joutuu luopumaan jostain itelle tärkeästä perinteestä. Uskon kuitenki, että aika kivuttomasti saatais jonkusortin kompromissi aikaan. Yhestä en kuitenkaan missään nimessä haluais luopua; kastemekosta. Haluaisin, että se on lapsella päällä, annettiimpa se nimi sitte kastamalla tai ei, juhla sen kunniaks kuitenki pietään.
Vaikka kirjotanki näistä ongelmina, se on ehkä vähän huono sana kuvaamaan mitä tarkotan. Pieni ongelma, pulma, haaste,... Minusta on rikkaus, että on kaks kulttuuria ja kahenlaisia tapoja mitä sovitetaan yhteen, kuhan niistä saa koottua yhessä tavan, miten niitä käyttää. Harmi on tietenki se, että molemmat joutuu jättämään jotain pois omasta, että toisenkin jutulle saa tilaa. Uskon kuitenki vakaasti siihen, että varsinaista ongelmaa niistä ei tule syntymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti