Koulua, töitä, koulua, töitä.. Aattelin sitte pitää oikeen reippaan tammikuun. Vapaapäiviä pari. Kai se sit oli joku hetkellinen häiriö? No, näillä mennään!
Tiiättekö sen tunteen, ku tuntee ittensä tositosi surkeeks ihmiseks? Varmasti. Ei siinä vielä mitään, mutta jos syyttää itteään jostain mitä ei oo tehny? Tai mihin ei oo osallinen periaatteessa. Syvältä.
"Kukaan toinen ei nää, kun pinnan alla sydän mellastaa"
En haluais tuntea oikeastaan mitään. Koska tunnen liikaa. No, sillehän ei voi mitään.. Jotain osaan itestäni piilottaa, mutta en osaa olla tuntematta. Ehkä jostain pitäis repiä voimia tähän myllyyn? Syömään siis! Se auttaa kaikkeen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti