Ahdistus

Haparoin pimeessä. Tai kirkkaassa. En osaa sanoa, en tästä, enkä paljon muustakaan. En osaa oikeen sanoa mitään mistään. Tuntuu niin tyhjältä ja täydeltä, vihaselta ja iloselta. Miten kukaan voi ottaa musta ikinä selevää ku en itekkää siihen pysty? 
Turhauttavaa.
Haluaisin kirota koko maailman, kaikki ihmiset, kaikkikaikki. Mut ku ei sekää auta mitään. Joku ratkasu pitäis keksiä, mut en tiiä mikä. Ehkä joku selvännäkijä ois oikee henkilö? Sit pitäis vaa löytää se.. Ideoita? 

Ehkä pieni tauko kaikesta tekis terää. Mut työt ja koulu ei ehkä tykkäis sellasesta.. Mitä jos vaan menis piiloon niitä? Katoais pariks päiväks selvittämään ajatuksia. 

Joo kyllä tiiän mistä tää mun ahistus johtuu. Tein jotain, mitä en voi peruuttaa enään. Vahinko tapahtu jo. Nyt vain mietin miten korjaan sen. Vai annanko vaan olla?

Plääh

Koulua, töitä, koulua, töitä.. Aattelin sitte pitää oikeen reippaan tammikuun. Vapaapäiviä pari. Kai se sit oli joku hetkellinen häiriö? No, näillä mennään!

Tiiättekö sen tunteen, ku tuntee ittensä tositosi surkeeks ihmiseks? Varmasti. Ei siinä vielä mitään, mutta jos syyttää itteään jostain mitä ei oo tehny? Tai mihin ei oo osallinen periaatteessa. Syvältä.

"Kukaan toinen ei nää, kun pinnan alla sydän mellastaa"

En haluais tuntea oikeastaan mitään. Koska tunnen liikaa. No, sillehän ei voi mitään.. Jotain osaan itestäni piilottaa, mutta en osaa olla tuntematta. Ehkä jostain pitäis repiä voimia tähän myllyyn? Syömään siis! Se auttaa kaikkeen <3  

2013

2012 meni vauhilla. Niin nopeesti, että en oikeastaan aina pysyny mukana. Jäin ajasta jäläkeen, jos se on mahollista. Pikkuhiljaa tosin alkaa tuntumaa että kaikki voi olla mahollista. Miks ei siis ajasta jälkeen jääminenki? No, kuitenki. Mitään viime vuoden kelausta en halua tehä, muistan tapahtumat omassa päässäni ja siellä ne sievästi kummittelee ja hajottaa mun päätä kysymättä multa lupaa.

Ja kai munki on pakko mennä ees vähän massan mukana. Ei, en tehny uudenvuoden lupausta. Viimevuonna tein, tarkotuksena lopettaa sauhuttelu. Epäonnistuin. Siispä vain toivon, että tästä vuodesta tulee edes siedettävä. Et koulussa ja jokapaikassa menee hyvin. 


Mulla on haave. Tai montaki, mut yks, minkä nyt kerron, on haave, et joskus saisin kirjotettua kirjan! Siistiä ois jos saisin kirjotettua sen tänävuonna. Mut en lupaa mitään itelleni, enkä muille. Se vaa ois niin siistiä. Huh. 

Sit mietin että uskallanko levittää tätä blogiani. Toisaalta.. Mutta toisaalta taas en tiiä. Ehkä mä teen sen.