Syytön syytön syytön

En tahdo siihen vankilaan, mä pidän sen, mun vapauden, oon miltei syytön syytön syytön.. 

En unta saanut ja näin jäin miettimään. Kaiken minkä muistan, aika kutistaa, mä sitä pelkään, tahdon sua rutistaa. 

Taas mä pyynnöin vaivaan, ohjaa kotiin mua. 

Oon niin hukassa. Omassa itessäni. Ohjatkaa mua. Mutta älkää. Tehkää kaikki mun puolesta. Mutta älkää puuttuko. Eläkää mun elämä. Mutta jättäkää se mun elettäväks. Tehkää mitä haluatte. Mutta kysykää ensin multa. 

Haluan paeta.

Kaikkea ja kaikkia. Ihmisiä. Niitä ketä rakastan, niitä keistä välitän. En halua rakastua. En halua välittää. En haluais olla riippuvainen kenestäkään. En halua, koska en jaksa huolehtia. Jaksa kysyä mitä kuuluu. Mutta oon auttamattomasti myöhässä. Tai liian heikko. Kumpaa se on ku vois kuolla toisen puolesta? 

Saapuva aamu sut vie. Vielä joskus. Sillon häviän kaiken eikä mitään jää. 

Viime yö veti routaan tämän maan ja se maa on käärmeitä mustanaan

Routaa maassa ja maailmassa. Ikävää ja tuskaa. Pelaamista pelaamisen jäläkeen. Toisen elämällä. Kuka on niin tunteeton ihminen? Onko ihmisellä, joka puukottaa toista selkään, tunteita? Siis omien tunteiden lisäksi? Mikä ajaa ihmisen siihen tilaan? 
En ymmärrä. En ymmärrä enään mitään. En jaksa ees yrittää. Miks yrittäisin? Ei kiinnosta. Ei jaksa kiinnostaa. En vain jaksa. 

Älkää pakottako. 

Eikö oo jo tarpeeks pahaa mulle? Vai vieläkö haluatte yrittää murtaa mua? Turhaa seki, en suostu murtumaa. EN SUOSTU LUOVUTTAMAAN ENÄÄ KOSKAAN. Kerran yritin, eikä mun annettu luovuttaa. Enää en suostu ees yrittämään sitä. Silti,... Antakaa olla! 

Joskus vitutus on sitä et haluaa säälii. 

En mä halua sääliä. En tarvi sitä. Älkää säälikö mua.